Sopimusoikeuteen kuuluu yleisperiaate, jonka mukaan sopimusta rikkoneen osapuolen kuuluu korvata loukatun osapuolen kaikenlaiset vahingot. Ongelmia tulee vahinkojen todistamisessa, erityisesti välillisten vahinkojen osalta. Välilliset vahingot ovat sellaisia vahinkoja, jotka erään määritelmän mukaan eivät näy heti ”viivan alla”. Välittömistä vahingoista puolestaan voidaan mainita esimerkkinä rikkoutuneen esineen korjauskulut. Välillisiä vahinkoja ovat muun muassa menetetty liikevoitto, goodwill -vahinko tai sopimussuhteen epäonnistuminen kolmannen tahon kanssa.
Erityisesti salassapitovelvoitteen tai kilpailukieltoa koskevan velvoitteen rikkominen aiheuttaa useimmiten vahingon, jonka rahallista määrää ei voida vaikeuksitta, tai lainkaan, näyttää toteen vahinkoa kärsineen toimesta. Vertauskuvaa voidaan hakea Vastaamon tietomurtotapauksesta; miten voitaisiin yrittää arvioida potilastietojen julkaisemisesta aiheutuneen vahingon määrä tietomurron kohteeksi joutuneelle? Mainittujen ja myös muidenkin sopimusvelvoitteiden noudattamisen tehostamiseksi olisi syytä kirjata sopimukseen sopimussakko. Sopimussakon käyttämisellä pyritään välttämään näytön hankkimisessa olevat vaikeudet sopimusrikkomuksen tapahtuessa. Sopimussakon tuomitsemista maksettavaksi voidaan vaatia esimerkiksi käräjäoikeudessa tai välimiesmenettelyssä, riippuen osapuolten sopimasta riidanratkaisutavasta. Jos sopimusrikkomuksen todetaan tapahtuneen riidanratkaisumenettelyssä, sopimussakko voidaan tarvittaessa ulosmitata viranomaistoimin.
Riittävän suuri sopimussakko toimii myös tehosteena ja jopa pelotteena sopimuksen noudattamisen varmistamiseksi. Sopimussakon ehdottaminen saattaa toisaalta ehkäistä tai vaikeuttaa sopimukseen pääsemistä joissakin tilanteissa. Yritysten välisessä sopimussuhteessa on sopimusvapauden turvin mahdollista sopia hyvin suuresta sopimussakosta, kun taas esimerkiksi työnantajan ja työntekijän välisessä työsopimuksessa kohtuullisuutta tulee noudattaa. Sama koskee kuluttajansuojaa; yritykset eivät saa käyttää sopimusehtoja, joita pidetään kuluttajien kannalta kohtuuttomina. Nykyaikaa heijastelevat sopimussakot, joilla pyritään esimerkiksi rajoittamaan negatiivisten kommenttien julkistamista sopimuskumppanista tai osallistujia paljastamasta yksityiskohtia tosi-tv -sarjan sisällöstä.
