Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n ja B Oy:n väliseen panttausta koskevaan sopimukseen sisältynyt ehto, jonka mukaan sopimuksesta johtuvat riitaisuudet tuli käsitellä välimiesoikeudessa, sitonut myöhemmin A Oy:n konkurssipesää ja ovatko välimiehet menneet toimivaltaansa ulommaksi ne ratkaistessaan.
Välitystuomio on tarkoitettu asian lopulliseksi, asianosaisia sitovaksi ratkaisuksi, joka voidaan kumota, mikäli välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi ne ratkaistessaan. Lähtökohtaisesti välityssopimus sitoo konkurssipesää konkurssin alkamisen jälkeen alkavissa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, mutta sen sitovuutta voivat rajoittaa yleiset sivullissuojan periaatteet. Välitystuomion tuomiolauselmassa vahvistettiin tehokkaan julkivarmistuksen tapahtuneen ja siten samalla tehokas panttioikeus panttisopimukseen nähden ulkopuolisiin tahoihin (eli konkurssivelkojiin) nähden.
Korkein oikeus totesi, että A Oy ei ole voinut B Oy:n kanssa solmimillaan sopimuksilla määrätä tulevia konkurssivelkojiaan sitovasti panttauksen sitovuudesta. Konkurssipesän ja B Oy:n välillä ei ole ollut välityssopimusta, edellä mainittujen asioiden osalta. Välimiehet ovat näin ollen asian ratkaistessaan menneet toimivaltaansa ulommaksi. Myös välimiesoikeuden kulujen korvaamisesta tekemä päätös, jonka mukaan konkurssipesän tuli korvata B Oy:n kulut, kumottiin kokonaisuudessaan sillä se ei ollut kumottavissa yksinomaan mainittuihin kohtiin (panttauksen sitovuudesta) kohdistuvilta osin.
