Ajankohtaista

Tavaramerkkioikeus lahjaverotuksessa ratkaisun KHO 2016:5 mukaisesti

By heinäkuu 29, 2016 No Comments

Korkein hallinto-oikeus (”KHO”) antoi 18. tammikuuta 2016 ennakkoratkaisuhakemukseen perustuvan ratkaisun KHO 2016:5 tavaramerkkioikeuden lahjaverotuksesta. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse siitä, onko tavaramerkkioikeus sellaista omaisuutta, josta on suoritettava perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 1 §:n nojalla lahjaveroa.

Perintöjen ja lahjojen veronalaisuudesta säädetään perintö‐ ja lahjaverolain 1 §:n yleissäännöksellä, jonka mukaan ”joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään.” Yleissäännöksessä puhutaan perintönä, testamentilla tai lahjana saadusta ”omaisuudesta”, joka arvostetaan perintö- ja lahjaverolain 9 §:n mukaisesti käypään arvoonsa. Perintö- ja lahjaverolaissa ei kuitenkaan ole täsmennetty, mitä pidetään ja mitä ei pidetä laissa tarkoitettuna ”omaisuutena”.

Lähtökohtaisesti on kuitenkin katsottu, että perintö- ja lahjaverolain mukainen ”omaisuus” -käsite tulkitaan laajan veropohjan mukaisesti johtuen siitä, ettei käsitettä ole laissa tarkemmin rajattu tai tarkennettu. Immateriaalioikeuksien verottamiseen liittyen tästä on kuitenkin tehty kaksi poikkeusta. Ratkaisuissa KHO 1960 I 13 sekä KHO 2004:55 on omaksuttu tulkinta, jonka mukaan perintönä siirtyvät tekijänoikeudet eivät ole perintöveron alaista omaisuutta.

Tapauksessa A:n tarkoituksena oli lahjoittaa pojalleen B:lle omistamansa C Oy:n osakkeet sekä C Oy:n harjoittamaa elinkeinotoimintaa palvelevat tavaramerkit sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Aiempina vuosina A oli saanut C Oy:ltä tavaramerkeistä rojaltikorvauksia noin 100 000 euroa vuodessa. Ennakkoratkaisupyyntöön oli liitetty lisäksi laskelma tavaramerkkien arvosta siltä varalta, että niitä pidettäisiin lahjaveronalaisena omaisuutena.

Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että tavaramerkit jäävät kokonaan lahjaverotuksen ulkopuolelle, eikä niiden lahjoituksesta näin ollen koituisi maksettavaksi lainkaan lahjaveroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa ennakkoratkaisu kumottiin ja sen sijaan todettiin kyseessä olevan veronalainen lahja. A valitti hallinto-oikeuden päätöksestä, mutta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan etenkin perintö- ja lahjaverolain yllä mainituilla säännöksillä sekä tavaramerkkilain (7/1964) säännöksellä, joka osoittaa tavaramerkin oikeudellisen luonteen erikseen luovutettavana immateriaalioikeutena. Lisäksi KHO totesi, etteivät yritystoiminnan käytössä olevat tavaramerkit vastaa luonteeltaan tekijänoikeuksia, joten lopputulosta ei voi suoraan soveltaa aiempien tekijänoikeuksia perintöverotuksessa koskevien säännösten perusteella.

Edelleen KHO korosti ratkaisussaan, ettei aineetonta omaisuutta voi jättää perintö- ja lahjaverotuksen ulkopuolelle ainoastaan siihen liittyvien arvostamisvaikeuksien vuoksi. Lisäksi KHO perusteli ratkaisuaan myös perintö- ja lahjaverolain sanamuodolla korostaen, ettei laissa ole säädetty aineettoman omaisuuden jäämisestä lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2016:5 on selventänyt aiemmin epäselvää ja osin ristiriitaista oikeustilaa tavaramerkkien verottamisen osalta. Ratkaisussa korostetaan, ettei aiempien tekijänoikeuksien verotusta koskevien ratkaisuiden prejudikaattivaikutus ulotu tavaramerkkien perintö- ja lahjaverotukseen sekä edelleen, etteivät yritystoiminnassa käytettävät tavaramerkit vastaa luonteeltaan tekijänoikeuksia. Edelleen ratkaisu linjasi perintö- ja lahjaverolain sanamuodon kannalta olevan johdonmukaista, että myös tavaramerkit ovat veronalaista omaisuutta, sillä lain käsite ”omaisuus” tulkitaan yleisestikin lähtökohtaisesti laajasti.

Linkki ratkaisuun: Tavaramerkit lahjaverotuksessa